"Tyttö ilmoitti hyppäävänsä Pietarin bussiin ja olevansa matkalla Tartoon." No niin, no niinhän minä tein. Asioiden merkitys valkenee taas, että miksi minun oli hyvä olla Virossa ja miksi minun piti mennä juuri tuolloin. Kaikkea hienoa mitä tänä keväänä on päässyt kokemaan ei olisi ollut ilman vaihto-oppilasvuotta vaikka kaikkien muiden kokemuksista poiketen minä kärsin silloin ihan valtavasti. Tai paisuttelin kärsimystäni epäotollisessa ympäristössä. Mutta silloin solmittujen ystävyyksien merkitys vain kasvoi, Suomenlahden molemmin puolin, ja tajusin taas elämän rikkauden ja sen, kuinka sitä on hyvä elää. Miten löytää yksi ja toinen tapa elää sitä hyvin. Hyvä on tämäkin, että poukkoilen paikasta toiseen rahattomana ja levottomana, ankkuria etsien. Enää en ole niin nälkäinen.

Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus.

voi, olen niin levoton että sattuu

awareness
conciousness
shine
peace
joy
beauty
nature
respect
ideals
knowledge
wisdom
truth
world

love and light

On niin vitun luova olo

Haluan kirjoittaa tämän vain yhden sanan takia.

Se sana on

nuttu-ralla

Lisäksi etsin uusia kavereita tositarkoituksella. Jos oot cool ja alternative, mutta sillee ei-hipsterillä tavalla vaan sellasella hitusen yliampuvalla ja tiedostavalla tavalla, omistat digijärkkärin/vinyylisoittimen/ison kirjahyllyn/cd-kokoelman, sinulla on hyvä, laaja ja laadukas musiikkimaku mutta et pelkää syyllisiä musikaalisia nautintoja (on eduksi jos olet musikaalisesti/taiteellisesti lahjakas tai kenties jopa pätevä), tunnet muitakin siistejä tyyppejä, sinulla on fiksaatio kaikkeen retroon, jonka ansiosta et tiedä mitä on hyvä maku tai itsensä nolaaminen, olet aatteiltasi punavihreä kuten kaikki kunnon ihmiset, mutta saat syödä joskus riistaa ja pukeutua vanhaan nahkatakkiin (koska come on, onko parempi ostaa kirpparilta nahkatakki joka on 70-luvulta ja kestää ikuisesti kuin mennä hippikauppaan ja ostaa riistotyövoimalla tehty lumppu joka kestää maksimissaan kovassa käytössä puoli vuotta), elämäsi on sen verran kovaa että hipit eivät pysy perässä, rakastat teenjuontia hyvässä seurassa, tunnen kanssasi oloni niin turvalliseksi ettei haittaa vaikka minulla on silloin tällöin ilmavaivoja, naureskelet salaa vähän kaikelle mutta pystyt keskustelemaan kaikesta vakavasti, ärsytät minua ja annat minulle tilaa sen verran että saat minusta kaikki puolet esille, näet surua silmissäni kun muut eivät sitä näe, olet kotonasi ei-missään ja kaikkialle, tulet katsomaan kaikki teatteriesitykseni, voin antaa sinulle blogini osoitteen, voin mennä kanssasi taidenäyttelyyn sekä haukkumaan tekotaiteellista paskaa ja analysoimaan syviä alitajunnan virtoja, puolustat minua ja olet minua vastaan silloin kun sitä tarvitsemme, annat minulle anteeksi. Ja mikä tärkeintä, et vaadi minulta mitään ja vaadit minulta kaikkea tätä samaa. Niin minäkin teen sinulle, ystäväni.

Otathan yhteyttä.
terveisin nimimerkki Nuttu-ralla

Elu on ilus

Armastan sinus omaenese puna, sina oled ainus, kelles ma seda näen. Näen seda ainult sellepärast, et sina oled Vesi, oled ainut, kes on piisavalt tugev, et mind välja kannatada. Oled ainsana see, kes ma ei ole. Su loomulik tugevus on huvitavam kui häbelikkus, huvitavam kui naine.

Kristiina Ehin

Itä-Euroopan pikkusisko Baltia on suoraan silmieni edessä. Odotan laivan saapumista Tallinnaan – ei, odotan laivan saapumista Viroon. Olen pitkästynyt. Viime Tallinnan-vierailustani on melkein viisitoista vuotta ja näen kaiken pieninä välähdyksinä lapsuudestani, virolaisen naisen, jolla oli parfyymilta haiseva kiharanvauhko kastanjanruskea tukka, matkaoppaan, joka neuloi pipoja, puutarhan, Helsingin, haisevan bussin ja vanhan kaupungin. Kello on kymmenen aamulla, on tammikuu ja keski-ikäinen nainen ostaa nautinnollisen häpeän tuskassa kolme Jägermeister-paukkua. Hän tietää, että hän tekee väärin, hän tietää olevansa typerä, juntti, ahdistunut ja siksi hän haluaa siitä tunteesta pois mahdollisimman pian ja juo itsensä tiedostamattomaan kuntoon, juo älykkyysosamääränsä niin alas että vapautuu siitä ahdistuksesta, joka suomalaiselle iskee Tallinnassa selvinpäin. Haluan pois täältä, en halua olla osa näitä ihmisiä. Virolaisille olen yksi suomalainen lisää, joka tulee rahojensa kanssa ja ostaa itselleen äänekästä, myrkyllistä mielihyvää. Tuhannet suomalaiset, joiden oksennukseen peittyy Tallinnan satama ja joiden rahoilla prostituoidut elävät, vellovat ulos ja sisään. Ihmiset kävelevät juosten ja hyppäävät taksiin, äkkiä pois täältä.
Pohdin virolaisuuden ja suomalaisuuden välimaastoa. En erota selvästi kahta kansallisuutta, erotan harmaan alueen, jonka välissä kukkii. Se on piharatamo, joka survoo itsensä asvaltista. Mietin, mitä Aino Kallas on tuntenut Viron matkoillaan, mitä Sofi Oksanen on ajatellut joutuessaan kodistaan pois. Koti, joka riistetään niin monta kertaa, ettei enää tiedä, missä se on.

Minusta tuntuu, että olen riistänyt itseltäni kodin. Olen riuhtaissut omalla levottomuudellani juureni irti ja rangaistukseksi olen saanut tunteen, etten kuulu minnekään. Ihmisen pitää kuulua jonnekin, kaikki ovat kotoisin jostain.

Olen saanut pelkoa ja hätää sillä, että olen aina uskotellut olevani jostain muualta ja päästessäni muualle huomasin, että on myöhäistä palata lähtöpisteeseen. Halutessani kotiin halusin aina jonnekin muualle. Tämän tyytymättömyyden olen saanut taakakseni, sen, että kritisoin tielläni kulkevaa elämää enkä voi asettua paikoilleni kaiken epätäydellisyyden takia. Raivaan ahneesti kaiken tieltäni ja poimin vain minua miellyttävät esineet, asiat ja ihmiset. Kannan mukanani kipeää melankoliaa, jonka heijastan muihin.
Olen Emma Bovary. Ensimmäinen vaihe. En hyväksy sinua. On ero virheiden huomaamisessa ja niiden hyväksymisessä. Toinen vaihe. Minä voin huomata sinun virheesi ja hyväksyä sinut siitä huolimatta, eikä se tarkoita että pitäisin sinusta. Se on kolmas vaihe. Minä huomaan muiden virheet, en hyväksy niitä ja yritän olla pitämättä heistä. Uskottelen itselleni, miten väärin maailma on ja mitä kaikkea minun taakkanani on. Haluan kantaa teidän virheitänne tullakseni paremmaksi ihmiseksi, jotta saisin nautintoa siitä, miten inhottava olen.
Olen peruuttamattomasti virheellinen, heijastavalla tavalla, niin että näen kaikkien muiden virheet kuin lasin läpi, koska tiedän että minussa on ne kaikki.